|
25. toukokuuta 2010 - 21:53
Egyptiläistaustaista isoäitiä,
jota uhkaa maastakarkoitus ovat tavalla tahi toisella puolustaneet tai ainakin sympatisseeranneet pari presidenttiämme, pääministeri ja lukuisa joukko poliitikkoja laidasta laitaan. Lainmuutostakin on väläytelty. Silti olemme ajatutumassa tilanteeseen, jossa yksinäinen ja heikko vanhus passitetaan pian sukulaistensa luota takaisin Egyptiin. Ellei tehdä jotakin.
Niin. Miksei tehdä? Kaipa lakien pitäisi viimekädessä puolustaa oikeutta, totuutta ja ihmistä. Olemmeko ajautuneet jo niin pitkälle byrokratian ja hallintodiktatuurin viidakkoon, että edes laajan kansalaismielipiteen ja keskeisten poliitikkojen tuki ei kykene estämään epäoikeudenmukaiseksi koettua maastakarkotusta? Vai onko jotakin olennaista ja raskauttavaa jätetty kertomatta? Sitä on vaikea uskoa.
Vai eikä pääministerikään osaa ja kykene? Tätäkään ei haluaisi uskoa. Kyllähän rattaat saadaan pyörimään jos Euroopasta käy käsky ja aihe on tärkeä. Tämähän nähtiin juuri. Eikö pienen ihmisen hätä riittäisi laittamaan tolkullisia voimia liikkeelle?
Yhteiskunnassamme on todella paljon korjattavaa, jos todella olemma näin kykynemättömiä estämään mitä ilmeisemmän oikeusmurhan ja ihmisarvon julkipilkan.
Isoäidin poika vetosi päivälehdessä Jumalan lakiin. Jumalan laki käy ylitse jos ihmisen lait eivät enää puolusta ihmistä. Ja Jumalan laki sanoo: kunnioita isää ja äitiä. Siinä oli saarnaa Suomen kansalle. Tuli tunteita pintaan.
Niin. Kymmenen käskyä ovat maailmanhistorian paras lakikokoelma - elämän pieni perustuslaki. Tässäkin tilanteessa tämän lakikokoelman noudattaminen johtaisi laajojen kansalaispiirien tuntemusten mukaan oikeampaan lopputulemaan kuin ihmistekoiset laki- ja asetuskokoelmat niitä tulkitsevan hallintoneistoa myötä näyttävät johtavan.
|
|
| << Navigointi 25. toukokuuta 2010 |
Lisää uusi kommentti |