Suuret kaupungit vaativat toisenlaista johtajuutta kuin perinteiset pienet ja kompaktit kunnat vaativat. Johtamisjärjestelmänkin tulee muokkaantua suurkunnan mukaiseksi. Suuruus tuo niin helposti ja koetusti mukanaan kankeutta, byrokatiaa ja tuttujen läheisten asioiden muuttumista vieraammiksi ja etäisemmiksi. Johtajuutta uhkaa vetäytyminen kerroksiin sähköpostin ja paperipinon taakse.
Suurissa kaupungeissa keskeiset luottamustehtävät muuttuvat vähintään puolipäiväisiksi toimiksi, jossa osaamisen ja ammattitaidon vaateet ovat korkeat. Päätösten syy ja seuraus-suhteet tulee ymmärtää syvästi. Oman kylän tuntemisen lisäksi nyt pitäisi hallita ja kiinnostua myös kaupungin toisella laidalla olevista kylistä ja taajamista. Ja ydinkeskustan asioista, jos uudessa ja moninapaisessa suurkaupungissa sellainen sattuisi olemaan. Paikallistuntemuksen ohella päättäjältä vaaditaan päätösten perustamista myös periaatteisiin ja kehittämisen pitkän linjan tavoitteiden hahmottamiseen. Ja omasta ja ryhmän kannatuspohjastakin pitäisi osata kantaa huolta. Tupailtojen ja kaverisuhteiden sijasta poliittinen viesti välittyy median kautta. Julkikuvan ja vaikutelman merkitys korostuu. Suurkaupunki on todellakin aivan uudenlainen toimintakenttä kaikille luottamushenkilöille. Jos luottamushenkilöt eivät täytyä suurkaupungin heille tuomia haasteita siirtyy valtaa johtamisesta virkamiehille. Se ei ole kansanvallan kannalta mitekään ihannekuva.
Yksi ratkaisuvaihtoehto suurkuntien johtamishaasteeseen olisi paikallisiin olosuhteisiin mitoitettu pormestarimalli. Pormestari ottaisi hoidettavakseen kunnanhallituksen puheenjohtajalle ja kaupunginjohtajalle kuuluneita keskeisiä tehtäviä. Pormestari voitaisiin valita vaalituloksen ja ryhmien neuvotteluiden pohjalta ja olisi näin määräaikainen. Hänen esikuntaansa voisi kuulua apulaispormestareita, jotka korvaisivat apulaiskaupunginjohtajien ja kunnanhallituksen jäsenten tehtäviä.
Onnistunut pormestarimalli johtaisi siihen, että asioilla olisi vahvemmin kasvot. Yhdelle apulaispormestareista voitaisin uskoa vastuu lähipalveluista ja maaseudun kehittämisestä, mikä voisi tuoda ainakin osittaista vastausta suurkaupungin keskustan ja reuna-alueiden väliseen jännitteeseen.
Pormestarimallia kannattaisi harkita ja muokata. Olosuhteet Suomen eri puolilla ovat niin erilaiset, että vain yhdellä sabluunalla toimien emme kykene huomioimaan eri kuntien tilanteita ja tarpeita.
