Pormestarimalli

Suuret kaupungit vaativat toisenlaista johtajuutta kuin perinteiset pienet ja kompaktit kunnat vaativat. Johtamisjärjestelmänkin tulee muokkaantua suurkunnan mukaiseksi. Suuruus tuo niin helposti ja koetusti mukanaan kankeutta, byrokatiaa ja tuttujen läheisten asioiden muuttumista vieraammiksi ja etäisemmiksi. Johtajuutta uhkaa vetäytyminen kerroksiin sähköpostin ja paperipinon taakse.

Suurissa kaupungeissa keskeiset luottamustehtävät muuttuvat vähintään puolipäiväisiksi toimiksi, jossa osaamisen ja ammattitaidon vaateet ovat korkeat. Päätösten syy ja seuraus-suhteet tulee ymmärtää syvästi. Oman kylän tuntemisen lisäksi nyt pitäisi hallita ja kiinnostua myös kaupungin toisella laidalla olevista kylistä ja taajamista. Ja ydinkeskustan asioista, jos uudessa ja moninapaisessa suurkaupungissa sellainen sattuisi olemaan. Paikallistuntemuksen ohella päättäjältä vaaditaan päätösten perustamista myös periaatteisiin ja kehittämisen pitkän linjan tavoitteiden hahmottamiseen. Ja omasta ja ryhmän kannatuspohjastakin pitäisi osata kantaa huolta. Tupailtojen ja kaverisuhteiden sijasta poliittinen viesti välittyy median kautta. Julkikuvan ja vaikutelman merkitys korostuu. Suurkaupunki on todellakin aivan uudenlainen toimintakenttä kaikille luottamushenkilöille. Jos luottamushenkilöt eivät täytyä suurkaupungin heille tuomia haasteita siirtyy valtaa johtamisesta virkamiehille. Se ei ole kansanvallan kannalta mitekään ihannekuva.

Yksi ratkaisuvaihtoehto suurkuntien johtamishaasteeseen olisi paikallisiin olosuhteisiin mitoitettu pormestarimalli. Pormestari ottaisi hoidettavakseen kunnanhallituksen puheenjohtajalle ja kaupunginjohtajalle kuuluneita keskeisiä tehtäviä. Pormestari voitaisiin valita vaalituloksen ja ryhmien neuvotteluiden pohjalta ja olisi näin määräaikainen. Hänen esikuntaansa voisi kuulua apulaispormestareita, jotka korvaisivat apulaiskaupunginjohtajien ja kunnanhallituksen jäsenten tehtäviä.

Onnistunut pormestarimalli johtaisi siihen, että asioilla olisi vahvemmin kasvot.  Yhdelle apulaispormestareista voitaisin uskoa vastuu lähipalveluista ja maaseudun kehittämisestä, mikä voisi tuoda ainakin osittaista vastausta suurkaupungin keskustan ja reuna-alueiden väliseen jännitteeseen.

Pormestarimallia kannattaisi harkita ja muokata. Olosuhteet Suomen eri puolilla ovat niin erilaiset, että vain yhdellä sabluunalla toimien emme kykene huomioimaan eri kuntien tilanteita ja tarpeita.

Tallennettu kategorioihin Pääblogi | Jätä kommentti

Iloisia asioita

Päivän positiiviset:

- Suomi-Ranska, tilanne 1-0. Hieno alku pelille!

- Kaverini Risto Rasimus tuli valittua kirkkohallituksen maallikkojäseneksi. Upeaa!

- Kävin Vapaakirkon Äijäillassa. Paikalla eri seurakunnista 20 ‘äijää’. Yhteyttä!

- Iltarastikausi on avattu. Olen käynyt jo kaksi kertaa rastinhaussa. Lisää tätä!

- Kesäsuunnitelmat pohdinnassa. Mukava ideoida!

- Toiveissa päästä tunturelle vielä tänä vuonna. Tätä odotan.

- Sanoin ääneen, että tehkää nyt se toinen maali, kun ei jaksa jännittää. 5 sekuntia tästä ja Leijonat tottelivat. 2-0!

Joskus on syytä pysähtyä pohtimaan ilon aiheita. On niitä!

Tallennettu kategorioihin Pääblogi | Jätä kommentti

Saimaan vaalipiiri

Viikonloppuna kävin KD:n puoluevaltuustossa, jossa olen oman piirijärjestöni nimeämänä jäsenenä. Mukava oli taas tavata tuttuja ja vaihtaa ajatuksia päivänpolitiikasta.

Jo junamatkalla alkoivat tarinat. Matkaseuraksi sattui puoluetovereita Kymesta ja Etelä-Savosta, eikä aikaakaan kun vaihdoimme näkemyksiä aioutusta uudesta, yhteisestä vaalipiiristä. Esittäähän hallitus juuri näiden kahden vaalipiirin yhdistämistä.

Positiiviseksi tämä hanke todettiin. Metsä, Venäjä, Saimaa… yhdistäviä tekijöitä on paljon. Toki etäisyydet tulevat suureksi. Moninapaisuus aiheuttanee haasteita käytännön edunvalvonnassa.

KD:lle asetelma tarjoaa tolkulliset lähtökohdat tavoitella edustajanmandaatteja. Vaaliliittojen aika lienee takanapäin. Nyt kynnys yhden paikan saamiseen on järjellinen ja äänestäjät ovat samanarvoisempia, kun kynnys per yksi paikka laskee. Etelä-Savossa se on ollut karkeasti n. 13-14 %, mikä on käytännössä johtanut tuhansiin ‘hukkaäänin’. Uusi kynnys on reilun 5%:n tietämillä.

Tallennettu kategorioihin Pääblogi | Jätä kommentti

Käsittämättömät väkivaltateot

Perhesurmat, massamurhat, koulusurmat…

… on vaikea ymmärtää, mitä kaikkea näiden käsittämättömien väkivaltatekojen taustalla on. Kenties sairasta narsismia, mielenterveyden sairauksia, täydellistä avuttomuutta ja epätoivoa.

Itse pohdin missä määrin taustalla on myös yhteiskunnan arvopohjan syvävirtojen muuttuminen?

Tarkoitan sitä pyhyyden tunnon katoamista, jota jälkikristillisessä yhteiskunnassa on nähtävissä. Jos on jotain pyhää on löydettävissä oikean ja väärän rajoja, on olemassa vastuullisuuden ja tilivelvollisuuden ajatus.

Viimeisten vuosikymmenien ajan on pettävästi ja tieteen kaapuun puettuna uskoteltu, että kaikki on alun perin syntynyt tyhjästä, sattumalta, suuren pamauksen seurauksena. Limalimpistä on kuulemma kehitytty. Maailmankaikkeudella ei ole tarkoitusta. Kaikki päättyy ilman merkitystä. Se on oikein miltä tuntuu – oikea ja väärä ovat suhteellisia, jos sellaisia käsitteitä voidaan ylipäätään määritellä. Kun millään ei ole merkitystä, ei millään ole väliäkään. Mitä tästä ajattelumallista seuraa? Itsekkyyttä, hetken nautintojen hakemista… selittämätöntä väkivaltaa, johon joku katsoo itsellään olevan oikeuden.

Mutta jos on olemassa Pyhä, joka on maailmankaikkeuden taustalla – on olemassa jokin idea ja ajatus kaiken taustalla. Absoluuttinen oikea ja väärä on määriteltävissä. Kaikella voi olla jokin tarkoitus. Ja on olemassa tilivelvollisuuden ja vastuun näkökulma.

On paikallaan pohtia yhteiskunnan tukiverkotojen ja viranomaistyön mahdollisuuksia, jotta käsittämättömät väkivaltateot saataisiin vähenemään. Umpikujaan ajautuneille on löydyttävä apua. Riskikäyttäytymisen oireisiin on voitava puuttua. Samalla olisi kyettävä näkemään yhteiskunnan arvoinfrastruktuurin rapautumisen merkitys pahuuden ilmiöiden lisääntymisen selittävän tekijänä. Joskus on tarkistettava kompassisuuntaa.

 

 

Tallennettu kategorioihin Pääblogi | Jätä kommentti

Keskusta & valta

Suomen Keskusta…

… uusi koko puoluejohtonsa vuoden 2010 puoluekokouksessa, jossa keskustan liberaalivoimat ottivat koko puoluejohdon hallintaansa. Eräs tunnettu kärkimedian toimittaja kuvasi kommentissaan kokousvalintoja todeten mm., että kokouksella oli rohkeutta potkia pihalle kehityksen jarrut. Konservatiivisemmat ja perinteisemmän keskustaliikkeen painotukset joutivat syrjään.

Valinnan taustalla oli keskustan puoluekokousväen usko siihen, että askeleet liberalismin tiellä takaisivat voiton ja menestyksen. Samaisen viikonlopun aikana Kokoomuksen puoluekokous puolestaan linjasi puolueen kannattavan ns. sukupuolineutraalia avioliittolakia, joten ajan henki juuri tuolloin kulki laajemminkin kohti arvoliberalismia.

Nyt Keskustalla on uusien valintojen aika. Liberaalisuuntaus ei ole iskussa ja puoluejohdossa tulee käymään puhuri. Mitä ilmeisemmin valinnat kallistuvat keskustaliikkeen perinteisten arvojen suuntaan. Kiviniemi heitti jo pyyhkeen kehään ja Kauniston Paavo Väyrystä ivaavat lausunnot tulevat maksuun. On konservatismin aika.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Kysynpä – mille arvoille keskustaliike todellisuudessa nojaa, jos puolueen keskeiset päättäjät ovat valmiit suuntaamaan linjaansa milloin arvoliberalismin, milloin konservatismin suuntaan? Ainoa looginen selitys, minkä hahmotan, on vallan logiikka. Kysymys ei olekaan arvoista, vaan vallasta. Se linjaus, mikä milloinkin näyttää avaavan hallituskabinettien ovia saa kannatusta. Keskusta on vallan puolue. Siksi niin moni kokee, että puolue pettää aina.

Toivon, että Keskusta voisi uudistua tavalla, jossa Maalaisliiton parhaat perinteet nousisivat uudelleen kunniaan.  Se oli juuri Maalaisliitto, joka kertoi nojaavansa Raamattuun ja lakikirjaan.

Joko tässä oli kolme uudistusajatusta liikaa: maaseutu ja pienet yhteisöt, elämänmyönteiset kristilliset arvot sekä selkärankainen ryhdikkyys?

Tallennettu kategorioihin Pääblogi | Jätä kommentti

Eräsivusto alkaa kehittyä – palautetta toivotaan

Tervehdys!

Olen lisäillyt sivustoni eräosioon pari UKK-puiston reittikuvausta + fotoja. Ennen kuin laajennan sivustoa uusilla reittikuvauksilla, niin toivoisin sinulta hieman palautetta. Voisiko näistä kuvauksista olla iloa ja hyötyä toisillekin?

Tallennettu kategorioihin Pääblogi | Jätä kommentti

Sosiaalinen media

Kyllähän facebookista on apuakin. Vaaransakin toki. Pari vuotta sitten kirjailin blogiini ja facebookkiin lähteväni Lappiin nokipannukahveille. Joku yritti kotiin yöaikaan, mutta talon väkeä oli paikalla. Siksi: liika avoimuus ei ole tarpeen, koska jokunen törkykaveri aina pilaa hyvät jutut. Sosiaalista mediaa seuraavat niin kaverit kuin varkaatkin.

Toisaalta vuosi sitten kerroin facebookissa tarvitsevani lainaksi suksiboksia. Tuli useampi hyvä lainamahdollisuus – kiitokset Juhalla Jokelaan vielä näin vuodenkin päästä.

Nyt laitoin vinkin myytävästä autosta. Hyvästä ja asiallisesta Fordistani, jolla on kilometrejä n. 96.500 ja ikää muutaman vuoden. Nyt tässä varttuilen suunnistajatoveria, joka ilmoitti koeajon jälkeen ostavansa pirssin. Facebook on siis aivan hyötypaikka.

Tallennettu kategorioihin Pääblogi | Jätä kommentti

Paluu kaupunginvaltuustosta

Valtioneuvoston kuntarakennetyöryhmä esitti kuntajakoselvitystä ja liitosta Kouvolan ja Iitin kesken. Tähän kaupunginvaltuustolta kysyttiin lausuntoa.

Esityksestäni Kouvolan kaupunginvaltuusto hyväksyi tänään lausuman, jossa korostettiin yhteistyön ja vapaaehtoisuuden merkitystä Kouvolan ja Iitin yhteistyökysymyksissä sekä torjuttiin pakkoliitosajatus. Kouvolan kaupunki ei kannata pakkoliitoksia.  Äänestää tästä toki piti. Tuli reilu voitto!

Politiikassa voi saada jotain aikaiseksi. Tänään torjuttiin seutukunnan kehityksen kannalta uhkana koettua pakkoliitospainetta. Valtioneuvostolle lähetetty kaupungin vastaus pitää sisällään vahvan viestin tolkun puolesta, pakkoa vastaan.

Kiitokset kansanedustaja Jari Lindströmille tuesta ja kannatuksesta! 

 

 

Tallennettu kategorioihin Pääblogi | 1 kommentti

Vaalipiiriuudistus

Suurilla puolueilla on ollut vuositolkulla aikaa korjata vaalilainsäädännön epäoikeudenmukaisuuksia. Tulosta ei ole tullut. Pienet vaallipiirit ovat menettäneet väkeään kasvukeskuksiin ja edustajanpaikat ovat huvenneet samassa tahdissa. Äänestäjät eri puolilla maata ovat olleet aivan eriarvoisessa asemassa, sillä kynnys yhden edustajanpaikan saamiseen on esim. Uudellamaalla ollut 3 %:n tietämissä, mutta pikkupiirissä 14 %:n tietämillä.

Joskus naurahdamme Venäjän vaaleille ja niiden epäoikeudenmukaisuuksille. Vaalikynnys on asetettu 7 %:n pintaan, jotta vaihtoehtoja valtapuolueelle ei syntyisi. Nauraa voimme itsellemme. Samainen vaalikynnys on tosiasiallisesti voimassa merkittävässä osaa omia vaalipiirejämme.

SDP sanoo olevansa demoktaattien puolue. Puoluelehtikin muutti nimensä Demokraatiksi. Nurinkurista, mutta juuri SDP kaatoi viime vaalikaudella kertaalleen eduskunnassa hyväksytyn vaalilainsäädännön kokonaisratkaisun. Puoluejohtaja Jutta Urpilainen kertoo nyt taipuneensa ‘kompromissiin’, kun vaalilainsäädännön uudistuksessa päädyttiin korjaamaan tilannetta vain Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Tuli lähes tuluskukkaro. Tämä oli ilmeisesti parasta mitä nyt oli saavutettavissa. Satakunnassa, Lapissa ja Keski-Suomessa vaalikynnys jäi edelleen kovin korkeaksi.

Hyvä, että ongelmia saatiin edes lievitettyä. Ita- ja Kaakkois-Suomen ratkaisu on kohtuullisen hyvä. Pelko on toki siinä, että vain hallituspuolueiden äänin tehtävä uudistus johtaa uusiin muutoksiin jo seuraavalla vaalikaudella. Parempi olisi, jos uudistus saisi laajan tuen ja varmuuden jatkuvuudesta. Mutta, mutta…. kun ajankaan kanssa ei muuta korjausta ole saatu on tähän tyytyminen.

Kymen ja Etelä-Savon vaalipiirien yhdistäminen synnyttää Saimaan ympärille rakentuvan vaalipiirin. Saimaa, metsä ja Venäjän läheisyys yhdistävät molempia alueita. Kun itse on syntynyt Savonlinnassa, elänyt Imaralla, Valkealassa, Savitaipaleella ja Kouvolassa sekä työskennellyt mm. yritystutkijana juuri tällä alueelle tuntuu uusi vaalipiiri toki luontevalta. Rakkaat alueet ovat nyt yhdessä. Tämä on minun kotiseutuani.

ps. Tiesitkö, että v. 1721 Uudenkaupungin rauhan jälkeen perustettiin Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni, jonka keskuspaikka oli Lappeenranta. Vuonna 1748 Turun rauhan jälkeen rajoja tarkistettiin Kymenkartanon ja Savonlääniksi. Historia toistaa itseään. Etelä-Savon ja Kymen vaalipiirien yhdistäminen ei näin historian valossa ole mitenkään radikaalia.

Tallennettu kategorioihin Pääblogi | Jätä kommentti

Lumikenkäkävelyä

Hiihtolomalla pääsin kokeilemaan lumikenkäkävelyä ensimmäistä kertaa elämässäni. Kairosmajalta lähdettiin, tunturin rinnettä noustiin, huipulta alas Karhunjuomalammen päivätuvalle ja sieltä kohti majapaikkaa. 10 km meni porukassa hyvin.

Aivan upea kokemus. Tätä voi suosittaa muillekin!

Olisi muuten mielenkiintoista kokeilla lumikenkäsuunnistusta. Hiihtosuunnistustakin harrastetaan kansainvälisellä kilpailutasollakin, joten ei tuo nyt aivan järisyttävää uutta olisi jos hienoa lajia voisi harrastaa lumikenkäilemällä.

Parasta lumikenkäkävely on porukassa. Tässä minun kokeilussani meitä oli metsässä n. 25 henkilöä, joten loppupäässä toki oli jo hieman kevyempää tarpoa.  Keskustelu eri ihmisten kanssa virisi hienosti, kun yhteinen haaste lumisessa metsässä yhdisti. 

Harkitsempa lumikenkäilyn aloittamista kotimaisemissakin.

 

Tallennettu kategorioihin Pääblogi | Jätä kommentti